Weekend trip pt. 3: Maria Island

Muutama viikko sitten osallistuin opiskelijajärjestö Unim8s:n järjestämälle retkelle Maria Islandille. Maria Island on saari Tasmanian itärannikolla. Koko saari on kansallispuistoaluetta, joten saaren ainoat asukkaat ovat kansallispuiston työntekijät. Saarella on kuitenkin värikäs historia, ja sen muinainen kyläkeskus Darlington on ollut aikoinaan satojen ihmisten asuttama kaupunki sekä vankien säilytyspaikka. Nykypäivänä Darlingtonista on tosin jäljellä enää rauniot.

Koko matka maksoi meille opiskelijoille kuljetuksineen ja lounaineen vain vaivaiset 25 dollaria! Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle ja reissu kesti koko päivän. Launcestonista ajoimme ensin Triabunnaan, itärannikon kaupunkiin, josta jatkoimme matkaa veneellä saarelle. Matkalla veneemme kapteeni kertoi meille jo mainitsemastani saaren kirjavasta historiasta.

Perillä meillä oli vain viisi tuntia aikaa tutkia saarta. Harmi sinänsä, sillä 20 km pitkä saari koostuu upeista erilaisista vuorista, jyrkänteistä ja patikointireiteistä, joihin olisi ollut ilo päästä tutustumaan. Jos saaren haluaa koluta läpikotaisin, pitäisi hankkia "kansallispuistopassi" ja viettää useampi päivä saarella leirintäalueilla yöpyen.

Tällä kertaa saimme tyytyä siis kahteen melko lyhyeen patikointireittiin sekä Darlingtonin raunioihin tutustumiseen.

Ensimmäinen reitti kulki "Painted Cliffs" -kallioille, jotka tulevat esiin vain laskuveden aikaan. Kalliot näyttävät nimensä mukaan maalatuilta: vuorovesi on aikojen saatossa maalannut niihin kauniita, kirjavia raitoja.

Toinen patikointireitti vei meidät korkeille "Fossil Cliffs" -jyrkänteille, joista olisi ollut mahdollisuus jatkaa patikointia kohti saaren korkeimpia kohtia. Valitettavasti aikamme ei riittänyt tähän.

Oli hassua, että koko saarella ei ollut lainkaan roskiksia tai kioskeja/kahviloita, vaikka turisteja riitti. Puistonvartijat ovat hyvin tarkkoja saaren siisteydestä ja sen ainutlaatuisen luonnon varjelemisesta. Saaren säännöt tehtiin erittäin selväksi ennen varsinaisen patikoinnin alkua: kaikki, mitä tuo saarelle, on myös vietävä pois mukanaan, ja saarelta ei saa ottaa mitään (esim. simpukoita) mukaansa. Harmi sinänsä, sillä saaren valkeat hiekkarannat olivat täynnä upeita, jättiläismäisiä näkinkenkiä.

Saaren eläimet eivät pelänneet turisteja

Hienoa huomata, että turistien valloittaman saaren luonto voi silti olla niin koskemattoman kaunis. Sesonkiaikaan (kesällä) Maria Islandilla, kuten muillakin kansallispuistoilla, onkin rajoitteita: vain tietty määrä ihmisiä pääsee vierailemaan niissä kerrallaan. Näin minimoidaan turistien vaikutus luontoon ja varmistetaan, että se pysyy sellaisenaan.

Paluumatkalla pysähdyimme Swanseaan nauttimaan merenelävistä - jälleen kerran

- Katju