Weekend trip pt. 1: Cataract Gorge

Tän blogin kirjoittaminen on välillä vähän hankalaa, koska sillä on monta eri yleisöä: kaverit ja tuttavat, jotka ovat kiinnostuneet kuulumisistani, vaihtoa suunnittelevat, joita kiinnostaa opiskelijaelämä yleisesti, Tasmanian yliopistoon halajavat, jotka haluavat lukea opiskelusta juuri tässä yliopistossa, sekä yleisesti Australiasta ja Tasmaniasta kiinnostuneet, jotka kaipaavat tietoa eri paikoista. Koitan kirjoitella vaihtelevasti eri asioista, ja ottaa kaikki näkökulmat huomioon.

Meillä on täällä aika tiivis 10-15 hengen porukka, joka koostuu enimmäkseen vaihto-opiskelijoista tai Australian mantereelta tänne vastikään muuttaneista - siis opiskelijoista, jotka ovat uudessa ympäristössä. Kaikki ovat tietenkin kiinnostuneita Tasmaniasta ja haluavat tutustua siihen ja sen ainutlaatuiseen luontoon mahdollisimman hyvin. Suuri osa meistä on valinnutkin opiskelukohteekseen Tasmanian juuri sen uniikkien luonnonpuistojen ja elämyksellisten ulkoilumahdollisuuksien takia. Siksipä päätimme järjestää porukalla viikonloppuekskursion johonkin tasmanialaiseen nähtävyyteen/kohteeseen aina, kun kouluhommat antavat periksi. Ensimmäinen retkemme oli paikalliseen Cataract Gorgeen.

Launceston Cataract Gorgelta kuvattuna

Launcestonilaisten ylpeys Catarct Gorge on kanjonimainen, jyrkkäseinäinen jokilaakso, joka alkaa aivan Launcestonin keskustan tuntumasta, pienen sataman vierestä. Se alkaa kohdasta, jossa Tamar-joki muuttuu pienemmäksi South Esk -joeksi, joka lähtee mutkittelemaan keskustasta Cataract Gorgen saattelemana kohti Tasmanian keskiosia. "Gorge" on iso osa launcestonilaista idylliä, ja yleisin maisemakuva kaupungista onkin otettu Gorgelta tai sen edustalla sijaitsevalta King's Bridgeltä.

Ajoittain hyvinkin vaikeakulkuiset polut mutkittelevat ympäri Gorgea. Polkujen runsas määrä antaa mahdollisuuden suunnitella juuri itselleen sopiva reitti. Me päätimme kulkea pisimmän mahdollisen, n. 7 kilometrin lenkin. Matkanteko tosin oli huomattavasti hitaampaa kuin tavallisilla kävelylenkeillä - kyllä tuossa maastossa sai oikein patikoida! Sää oli onneksi vuodenaikaan nähden hyvä: aurinko paistoi ja mittarin lukemat näyttivät n. 14 astetta.

First Basin tarjoaa mahdollisuuden pulahtaa uima-altaaseen (kesällä) sekä katsastaa maisemia tuolihissistä käsin

Patikointireitti alkaa n. 1,5 km pituisella "Zig Zag Trackilla" (kuvaava nimi tuolle poukkoilevalle, vaikeakulkuiselle polulle), joka kohoaa jyrkästi ylös aina Gorgen seinämien huipulle asti. Noin puolivälissä Gorgea aukeavat näkymät "First Basin":lle (kuinka sen nyt sitten kääntäisikään - notko, syvänne, allas: laakea kohta, jossa jyrkänteet laskevat hetkeksi ensimmäistä kertaa), josta löytyy kahvila, uima-allas (käytössä vain kesällä) sekä 450 metriä pitkä jyrkänteelle nouseva tuolihissi.



First Basinin jälkeen voi valita, haluaako joko ylittää rotkon ensimmäistä siltaa pitkin tai jatkaa matkaa kohti seuraavaa siltaa. Mehän jatkoimme. Ja kyllä kannatti - maisemat käyvät reitin loppua kohden entistäkin karummiksi ja kauniimmiksi ja polku haastavammaksi ja vaihtelevammaksi. Lisäksi turistirysä hälvenee (joskaan turisteja ei tähän aikaan vuodesta niin paljon ollut kuin sesonkiaikaan).

Täytyy olla tarkkana, jos haluaa erottaa wallabin maastosta.

Toisen sillan kohdalla polku päättyy, joten rotko täytyy ylittää ja jatkaa matkaa takaisinpäin sen toisella puolen. Siellä polku lähtee hieman poikkeamaan rotkon reunalta ja ympäristö muuttuu ajoittain australialaiseksi metsämaisemaksi. Metsässä voi nähdä jopa wallabeja, jos malttaa olla hiljaa ja tarkastella ympäristöään. Hassua, että ne pomppivat täällä luonnossa kuin jänikset meillä päin - oikeastaan vielä runsaammissa määrin ja rohkeammin.

Kalliokiipeilijöitä kuilun pohjalla

Matkan varrella oli useita suljettuja pikkupolkuja, jotka avataan ilmeisesti keväämmällä, kun tulvat ja huonot kelit ovat ohi. Jotkut olivat rohjenneet kulkemaan suljettua polkua omin neuvoin eräälle jyrkänteelle, jossa harjoittelivat kalliokiipeilyä. Gorgella järjestetään myös opastettua kalliokiipeilyä, joten ihan yhtä uhkarohkeaksi ei tarvitse heittäytyä, jos kiipeily kiinnostaa!

Ravintolan asukas

Gorgen turismitarjontaan kuuluu myös opastettuja kierroksia, lauttaristeily, museo ja ravintola. Lisäksi monet käyttävät sen sinne tänne poukkoilevia ja haarautuvia polkuja lenkkipolkuinaan - tätä haluan itse juoksua harrastavana päästä kokeilemaan!!

Näitä polkuja pitää päästä juoksemaan!!

 - Katju

Orientaatioviikolla kiinni opiskelijaelämään

Morjes!

Ekat viikot Tasmaniassa ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, etten ole ehtinyt hirveästi kirjoitella. Nyt on kuitenkin monia asioita, joista haluan kertoa. Ensimmäinen postaus koskekoon orientaatioviikkoa.

Kuten Helsingin yliopisto, myös Tasmanian yliopisto järjestää uusille opiskelijoille lukukauden alussa orientaatioviikon viikko ennen varsinaisten opintojen alkua. Täällä Australiassa käynnistyy nyt toinen eli kevätlukukausi, jolloin uusia opiskelijoita on huomattavasti tammikuussa aloittavia vähemmän. Tarjolla oli silti monia erilaisia tapahtumia ja infotilaisuuksia, joiden avulla pääsi osaksi paikallista opiskelijaelämää.

Viralliset informaatiopläjäykset: yliopisto tutuksi

Orientaatioviikolla järjestettiin muutama yleinen, yksi opiskelija-asuntolan sekä yksi oman laitoksen infoluento. Luennoilla tuli tutuksi yliopiston opiskelu- ja atk-käytänteet, kirjasto, kampusalue asuntoloineen ja ravintoloineen, henkilökunta, eri rakennukset jne. On kyllä suositeltavaa osallistua kaikille mahdollisille infoluennoille vaikka ne saattaisivatkin tuntua tylsiltä tai turhilta - on meinaan ikävää alkaa käydä sähköpostisotaa jälkeenpäin, kun jokin asia on jäänyt epäselväksi eikä tiedä, mistä siitä saisi lisätietoa (tämänkin opin jo kantapään kautta heti toisella viikolla...). Ennen tänne saapumistani en tiennyt tarkalleen, mihin olen ryhtymässä. En ollut ottanut hirveästi selvää Tasmanian yliopistosta tai Launcestonista. Infoluennot olivat itselleni siis helpotus ja loivat turvallisuuden tunnetta sitä varsinaista opiskelua kohtaan.

Infopläjäys yliopiston tarjonnasta

Tapahtumia laidasta laitaan

Orientation Expo tarjosi vaihtoehtoja aktiiviseen opiskelijaelämään

Luennot ovat tietysti aina pääosin yksipuolista viestintää: luennoitsija puhuu ja opiskelijat kuuntelevat. Tilaisuuksia tutustua muihin opiskelijoihin oli kuitenkin tarjolla orientaatioviikolla yllinkyllin - joka päivälle jotakin. Opiskelijajärjestö Uni M8s, TUU (Tasmanian University Union), UTAS Accommodation Services ja monet muut järjestöt ja kerhot järjestivät monia erilaisia tapahtumia: ilmaiset illalliset ja lounaat, jalkapallo-ottelu, futiksen MM-finaali-kisakatsomo (klo 05:00 paikallista aikaa), kokkailuilta, leffailta, hengailuilta, retki eläinpuistoon, "Orientation Expo" (= Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalit), opiskelijabileet ja vaikka mitä muuta! Niin paljon tapahtumia, ettei kaikkiin ehtinyt edes ottamaan osaa. Ja parasta täällä Australiassa on, että tapahtumaan voi mennä vaikka yksin - ja aina joku tulee juttelemaan! Yksinäistä opiskelijaa ei katsota oudoksuen, päinvastoin: hänet otetaan mukaan porukkaan. Suomalaiset, ottakaa oppia!

Jalkapallo-ottelu mutaisella aussifutiskentällä

Ilmaista ruokaa oli (ja on edelleen) tarjolla jatkuvasti - lähinnä jotain BBQ-safkaa

Futiksen ystävät kerääntyivät auditorioon seuraamaan MM-finaalia aamuviideltä - tarjolla ilmainen aamiainen, tottakai!

Vaihto-oppilaat ovat täällä sen suhteen harmillisessa tilanteessa, että he ovat useimmiten valinneet kursseja sieltä sun täältä, eivätkä näin ollen pääse ihan täysin osaksi muuta opiskeluryhmää. Itselläni kävi juuri näin. Käyn neljä kurssia (teen opiskeluista myöhemmin tarkemman postauksen ajatellen opiskelijoita, jotka suunnittelevat vaihtoon lähtöä), joilla jokaisella on eri opiskelijat, jotka kuitenkin tuntevat kaikki toisensa ja ovat olleet suunnilleen sama ryhmä koko opintojensa ajan. Muita vaihto-opiskelijoita ei näillä kursseilla ole, itse asiassa lähestulkoon kaikki niiden opiskelijat kursseillani ovat kotoisin Tasmaniasta. Tällaisiin ryhmiin on siis arvatenkin hieman hankala hypätä mukaan kesken lukukauden, mutta onneksi tasmanialaiset ovat ystävällisiä ja tekevät parhaansa, jotta tällainen "turisti" tuntisi olonsa kotoisaksi.

Iso joukko uusia opiskelijoita lähti mukaan retkelle Trowunna Wildlife Parkiin

Silti pidän orientaatioviikkoa ihmissuhteiden muodostumisen kannalta merkittävimpänä viikkona. Orientaatioviikolla tutustuin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin. Ensinnäkin, se, että aloittaa opiskelunsa Tasmanian yliopistossa juuri nyt, yhdistää (first year students). Toiseksi, se, että on muuttanut Australiaan opiskelemaan muualta, yhdistää vielä enemmän (international students). Merkittävin yhteys ja suhde muodostuu kuitenkin niihin, jotka ovat täällä vain yhden tai puolikkaan lukuvuoden vaihto-opiskelun merkeissä (exchange students). Näihin opiskelijoihin tutustuin orientaatioviikolla. Vaihto-opiskelijat myös useimmiten asuvat opiskelija-asuntolassa, joten ehkä senkin takia vaihto-opiskelijoiden välille syntyi jo varhaisessa vaiheessa vahva side. Meillä on täällä tiivis porukka, johon kuuluu lisäkseni kuusi eurooppalaista, pari intialaista ja muutama Australian mantereelta Tasmaniaan vastikään muuttanut. Uusi elinympäristö ja samanlainen kulttuuritausta tuntuvat yhdistävän täällä eniten. Luentosalien ja luokkahuoneiden ulkopuolella liikun siis eniten muiden vaihto-oppilaiden kanssa, valitettavasti. Olisi kiva tutustua kunnolla myös paikallisiin opiskelijoihin, mutta orientaatioviikolla tapaamani ihmiset tuntuvat olevan samalla aaltopituudella ja myös osallistuvat eniten opiskelijajärjestön järjestämiin tapahtumiin. Ja onhan se ihan kiva, että on eri porukoita koulussa ja sen ulkopuolella: pääsee tutustumaan eri kulttuureihin ja aloihin!

Tämä oli nyt tämmöinen pikku postaus ensimmäisestä viikostani täällä. Nyt, kun arki on lähtenyt jo rullaamaan, alan kirjoittaa vähän useammin!

- Katju

Villieläimiä moikkaamassa

En varmasti ole ainut ihminen, jolle tulee Tasmaniasta ekana mieleen "Tasmanian tuholainen". Tämä suurelle yleisölle ehkä vain animaatiohahmona tuttu olento on viralliselta nimeltään itse asiassa pussiahma, erittäin uhanalainen ja esiintyy vain Tasmaniassa - siitä siis lempinimi Tasmanian tuholainen, Tasmanian devil. Pääsin onnekseni tutustumaan näihin otuksiin jo viikon päästä tänne saapumisestani (yksi "pakollinen" nähtävyys hoidettu pois alta heti kättelyssä ;)).

  

Viime viikon perjantaina yliopistoni opiskelijajärjestö "Unim8s" järjesti retken Trowunna Wildlife Parkiin, joka sijaitsee n. tunnin ajomatkan päässä Launcestonista. Puisto oli melko pieni eikä "lajivalikoimansa" puolesta verrattavissa esimerkiksi Korkeasaareen, mutta piti sisällään juuri ne tyypilliset australialaiset eläimet, jotka ovat must-see-listalla, kun tännepäin maailmaa suuntaa.

Ned ja ihana vompatti

Nokkasiili

Pienen, kotieläinpuistoa muistuttavan villieläinpuiston henkilökunta oli, tasmanialaiseen tapaan, todella ystävällistä. Oppaamme Ned esitteli eri eläimiä, kertoi niistä mielenkiintoisia faktoja ja antoi meidän poseerata niiden kanssa turistimaiseen tapaan. Vompattia pääsimme silittelemäänkin, mutta tuholaisen paijaaminen tapahtui omalla vastuulla!

Pääsimme syöttämään kenguruita

Wallabeja

Oli kyllä jännää päästä näkemään niin läheltä televisiosta tuttuja eläimiä, joita ei elä missään muualla. Sitä on aina kuvitellut kenguruiden olevan tosi valtavia ja näyttäviä (kuulin niiden aiheuttavan Ausseissa liikenteessä pahimmillaan jopa samanlaista tuhoa kuin hirvet Suomessa), mutta tässä villieläinpuistossa elävä laji olikin yllättävän pieni ja suloinen. Pääsimme syöttämään ja paijaamaan kenguruita, jotka hyppivät puistossa suurella metsäalueella vapaasti sinne tänne. Rakastuin niihin täysin! Puistossa asusteli myös vielä pienempi kengurulaji, wallabi.

Tässä se kuuluisa tuholainen nyt sitten on!

Kenguruiden ohella puiston ehdoton vetonaula oli kuitenkin se Tasmanian tuholainen, arvatenkin. Tuholaisen kohdattuaan ymmärtää, mistä sen omituinen lempinimi juontaa juurensa. Tuholaiset rääkyivät toisilleen korvia vihlovalla äänellä suut ammollaan ja torahampaat esillä - jopa hyökkäsivät toistensa kimppuun ja taistelivat ruuasta. Tämä kuulemma on osa niiden luontaista kommunikointia. Oli miten oli, yhtäläisyyksiä siihen sarjakuvista tuttuun tuholaiseen kieltämättä löytyy, ainakin niiden suunnattoman ruokahalun perusteella!

Nyt on sitten joukko australialaisia eläimiä nähty ja vielä oikein lähietäisyydeltä. Ihan kaikkia Vili Vilperistä tuttuja otuksia ei kuitenkaan tullut bongattua: koala, dingo, emu ja vesinokkaeläin jäävät odottelemaan vielä vuoroaan :)

- Katju

Let's make this my new home for a while!

Täällä sitä nyt ollaan, maailman toisella puolen!!

Kirjoittelen tässä postauksessani vähän sekalaisesti kuulumisiani ja fiiliksiäni ensimmäisiltä päiviltä Tasmaniassa. Jatkossa yritän kirjoittaa mahdollisesti jonkun teeman ympärille tai tarkemmin jostain tietystä aiheesta/tapahtumasta.

Reissuun lähdin torstai-illalla. Edessä oli puuduttava 30 tunnin matka Hong Kongin ja Melbournen kautta määränpäähäni Launcestoniin. Lentokoneessa istuskelua 20 tuntia, lentokentillä odottelua 10 tuntia. Vaikea valita, kumpi oli rasittavampaa. Nyt ollaan kuitenkin oltu perillä jo neljä päivää, ja lauantain äärimmäisen pahasta jetlagista ei ole enää tietoakaan!

Matka tänne sujui hyvin, tosin läheisten ihmisten hyvästely oli odotettua raskaampaa. Vuodatin kyyneleitä vielä koneessakin :D Suurena pelkonani oli, että koti-ikävä iskisi heti perillä eikä hellittäisi millään. Onneksi niin ei ole käynyt!

En aio kertoa matkastani tänne sen enempää. Kuten jo mainitsinkin, se oli puuduttava ja raskas - etenkin huonojen unenlahjojeni takia (sen takia nukuinkin sitten yli 14 tunnin yöunet tänne saavuttuani). Olen kuullut Australian tarkoista tullisäännöistä ja -tarkastuksista - monet Australian rajalla -ohjelmaa seuranneet ovat myöskin niistä jaksaneet muistuttaa - ja huomasinkin rajalle saapuessani tarkastusten olevan todellakin yllättävän tarkkoja: esimerkiksi kaikki elintarvikkeet ja puiset esineet oli tullattava, maahantulolappuset täytettävä jne. Ja jono tarkastustiskeille Melbournessa oli pitkä!!

Launcestoniin, ja Tasmaniaan yleensäkin, pääsee lentämään vain Australiasta. Tänne ei saavu kansainvälisiä lentoja lainkaan. Lennettyäni Melbournesta Launcestoniin pienlentokoneella 50 minuutissa ymmärsin, miksi näin on. Launcestonin lentokenttä oli varmastikin pienin lentokenttä, jota olen ikinä nähnyt. Yksi minimaalinen tuloaula, pienenpieni matkatavarahihna, kioski ja kahvila - that's it. Mietin hetken aikaa, olenko nyt saapunut oikeaan paikkaan. En ennen tuota hetkeä ollut ehkä ihan käsittänyt, kuinka pieni 100 000 asukkaan kaupunki oikeastaan on.

Perillä minua vastassa oli japanilaislähtöinen tuutorini Masa. Hän kuljetti minut ja muut juuri saapuneet vaihto-oppilaat kampus-alueelle ja kierrokselle kaupunkiin. Tiesin heti viihtyväni täällä. Kaupunki on pieni ja kotoisa, mutta täältä löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen. En ole vielä ehtinyt tutustua keskustaan paremmin, mutta se vaikuttaa sopivan kokoiselta ja mukavalta.

Kampus-alue sijaitsee n. 5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kampuksella on lähes kaikkien laitosten opetustilat, kirjasto, opiskelijaravintola, opiskelijabaari, urheilukenttä, opiskelijakeskus, opiskelija-asunnot jne - kaikki, mitä opiskelija tarvitsee. Isoon ruokakauppaankin on matkaa vain n. 500 metriä, ja sieltä saa jopa alennusta opiskelijakortilla!

Kampusaluetta avajaispäivänä

Opiskelija-asuntola

Kampuksella on kolme erillistä opiskelija-asuntola-aluetta. Jokaisella alueella on useampi rakennus, ja jokaisessa rakennuksessa vähän erilainen asumismuoto (esim. solu/yhden hengen huoneet). Oma "kämppäni" on yksinkertainen huone, joka sisältää vain sängyn, pöydän, tuolin, kaapin ja lavuaarin - eipä juuri muuta. Käytävällä sijaitsevan vessan ja suihkun jaan kuuden ihmisen kanssa, samoin keittiön ja olohuoneen. Näitä kuuden hengen jaettuja tiloja taitaa olla tässä talossa n. 8 - kaikki huoneet kuitenkin sijaitsevat periaatteessa samalla käytävällä. Asumismuoto tuo mieleen leirikoulutyyppiset majoitukset eikä ole ihan sieltä mieluisimmasta päästä, kun on tottunut omaan yksiöön, mutta menettelee tämän vaihtoajan. Ainakin tutustuu helposti uusiin ihmisiin!

Olen ollut Launcestonissa vasta neljä päivää, mutta onnistunut rakastumaan tähän kaupunkiin jo nyt. Olen iloinen, että päätin valita vaihtokohteekseni pienen kaupungin suosittujen suurkaupunkien sijaan. Tänne on helppo kiintyä ja täällä on helppo löytää oma paikkansa - tuntea kuuluvansa yhteisöön. Kaupunki itsessään on sopivan kokoinen, kotoisa ja kaunis. Mutta suurimman vaikutuksen minuun ovat kuitenkin tehneet sen asukkaat sekä muut opiskelijat. Täällä kohtaa sellaista ystävällisyyttä, jota ei voi Suomessa kuvitellakaan. Esimerkkinä eilinen lenkkini. Olin lähdössä lenkille, kun törmäsin olohuoneessa erääseen asuntolani opiskelijaan. Tämä toi minulle kartan ja näytti muutaman kivan lenkkipolun kampuksen läheltä. Pysähdyin matkalla ottamaan kuvaa kauniista maisemasta, kun n. 50-vuotias ohikulkeva raksamies pysähtyi kohdalleni neuvomaan reitin paikkaan, josta saisin kuulemma parempia kuvia. Kun jatkoin matkaa kaupunkiin, enkä ollut varma, mihin suuntaan mennä, avuliaat pikkupojat tulivat oma-aloitteisesti neuvomaan minulle reittiä kohti keskustaa, sillä näytin kuulemma eksyneeltä. Saavuttuani takaisin kampukselle siivooja kyseli minulta keittiössä, kuinka lenkkini sujui, missä kävin, juoksenko paljon jne. Kaikki tämä tapahtui vain yhden lenkin aikana. Entä Suomessa? Ei ikinä. Jokainen keskittyy omiin asioihinsa niin tiukasti, ettei edes huomaa muita ihmisiä ympärillään. Toki neuvotaan, jos joku kysyy tietä, lenkkipolkuja tai valokuvauspaikkoja - mutta kukaan ei oma-aloitteisesti ole valmis olemaan ystävällinen. Meidän kulttuurissamme tällaista ihmistä tuijotettaisiin pitkään ja ihmeteltäisiin, mitä taka-ajatuksia hänellä voisi mahdollisesti olla auttamisensa taustalla.

Ihmiset ympärillä luovat loppupeleissä kodin. Ja ihmiset täällä ovat olleet tähän mennessä niin ihania, että maltan tuskin odottaa lukukauden alkua. Nyt meillä on ollut vasta kaksi orientoivaa päivää yliopistolla, mutta olen jo tutustunut moniin opiskelijoihin. Ihmiset tulevat juttelemaan aina, etenkin, jos huomaavat jonkun olevan yksin. Se on mahtavaa. Meillä on täällä kiva neljän vaihtarin "scandinavian group" (suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen), sekä pari saksalaista, jotka laskemme myös mukaan poppooseemme. Huomenna aiomme katsoa tällä porukalla Brasilia-Saksa-matsia yhdessä (alkaa jo klo 06:00 paikallista aikaa) - ehkä jopa yritämme houkutella jalkapallosta piittaamattomia ausseja mukaan kisakatsomoon!

Tasmaniassa kaikki siis erittäin hyvin, catch u later!!

 - Katju

Mikä ihmeen Tasmania?

"Ai sä ootkin menossa Tasmaniaan vaihtoon. Luulin että Australiaan."

Niinpä niin. Tämä on ollut yleinen reaktio, kun olen kertonut vaihtokohteestani. Siksipä ajattelin nyt kertoa vähän ennakkotietojani ja -ajatuksiani tulevasta kotikaupungistani, johon pääsen pian tutustumaan paremmin.

Päädyin hakemaan Australiaan sattumalta. Alunperin suunnittelin hakemista Britteihin, mutta Euroopan vaihtokohteiden haun aukeamista odotellessa päätin hetken mielijohteesta hakea Ausseihin, ihan vain lähinnä testatakseni hakemuksen tekemistä. Australian European Network -vaihtoon valittiin yliopistostamme vain kolme opiskelijaa, joten en uskonut mahdollisuuksiini niin huonolla panostuksella. Siinä hakemusta pari päivää ennen deadlinea raapustellessa kuitenkin löysinkin Aussien vaihtokohteiden opinto-oppaista tosi mielenkiintoisia kursseja, ja päädyinkin tekemään niin hyvän hakemuksen kuin parissa päivässä suinkin pystyin. Helsingin yliopiston AEN-haussa sai valita jopa seitsemän australialaisen yliopiston joukosta kolme mieluisinta kohdetta, joihin tehtiin niiden kurssitarjonnan pohjalta opintosuunnitelmat ja hakemukset. Löysin parinkin yliopiston opinto-oppaista supermielenkiintoisen oppiaineen outdoor education - Tasmania oli toinen näistä.

Olen saanut kuulla paljon kuittailua yliopistovalinnastani. Joillekin Tasmania on tuttu vain sarjakuvista, toiset eivät laske sitä lainkaan osaksi Australiaa ja joku ei ole koskaan moisesta paikasta kuullutkaan. Jotkut ovat naureskelleet, että siinä missä aussit merkitsevät muille Sydneytä, Melbournea ja Brisbanea, niin tottakai tämän pikkukaupungin tytön on suunnattava Australian syrjäisimpään ja eksoottisimpaan kolkkaan, pieneen kaupunkiin luonnonpuiston ja erämaan valtaamalle saarelle. Myönnettäköön, että spekuloinneilla voi olla jotain perää. Olihan toinenkin hakukohteeni maailman eristynein kaupunki Perth.

No mutta, mitä tiedän Tasmaniasta näin etukäteen? Listasin muutamia käsityksiäni:

1. Tasmania pähkinänkuoressa

Tasmania on siis saari itäisen Australian etelärannikolla. Koko Tasmanian väkiluku on n. 500 000, mutta Launcestonissa (vaihtokohteessani) asuu n. 103 000 ihmistä - siis suunnilleen kaksinkertainen kotikaupunkiini Saloon nähden. Tasmanian pinta-ala on n. 63 000 km2 - ei se siis mikään ihan pikku saari loppupeleissä olekaan.

2. Uniikki luonto

Australiahan tunnetaan eläimistä ja kasveista, joita ei voi löytää mistään muualta. Tasmaniasta voi löytää sellaisiakin uhanalaisia lajeja, joita ei kasva tai elä edes Australian mantereella. Kuuluisin näistä lienee pussiahma - tuttavallisemmin sarjakuvistakin tuttu Tasmanian tuholainen.




45% Tasmanian pinta-alasta on luonnonpuistoa, asuttamatonta erämaata tai UNESCOn maailmanperintökohdetta. Luonto on käsittääkseni karua, kaunista ja ainutlaatuista.

3. Kesä ei ole ikuista edes Ausseissa

"Pian pääset sinne helteisiin kuuman auringon alle grillaamaan itseäsi", tokaistiin monta kertaa, kun valitin alkukesän ennätyksellisen kylmästä säästä Suomessa. Väärin. Australiassa eletään tällä hetkellä vuoden kylmintä kuukautta. Siellä vuodenajat menevät päinvastoin kuin meillä Suomessa. Lisäksi Tasmania sijaitsee aivan Australian eteläosassa, mikä ei tarkoita eteläisellä pallonpuoliskolla hyvää lämpötiloja ajatellen. Tasmania kuuluukin Suomen tavoin lauhkeaan lämpövyöhykkeeseen, vaikkeivät lämpömittarin lukemat aivan yhtä alas putoakaan.

Tasmanian säädiagrammia tulevalta viikolta

Hulluna auringonpalvojana olen tietyti vähän harmissani tästä, mutta toisaalta, asumaan ja arkea elämään tänne on tultu - ei lomailemaan. Sitä paitsi, olen ehdottomasti enemmän kevät- kuin syksyihminen, joten kolme kevättä putkeen ja jatkuvasti pitenevät ja lämpenevät päivät kelpaavat minulle hyvin!

4. Ystävälliset ihmiset

Australialaissa ihmiset ovat kuulemani ja kokemani mukaan aina aurinkoisia ja ystävällisiä. Tasmanian pääkaupunki Hobart onkin valittu jossain listauksessa maailman toiseksi ystävällisimmäksi kaupungiksi. Tätä odotan kovasti - millaisen vastaanoton mahdan saada? Päteekö ystävällisyys myös näihin "pikkukaupungin" asukkaisiin?

5. Niin monet kysymykset, jotka kaipaavat vielä vastausta

Tietoni Tasmaniasta (ja Ausseista) ovat vielä melko rajalliset. Mitä täällä syödään? Seurataanko täällä futista? Mitä ihmiset harrastavat? Millaisia juhlia vietetään? Millaista opiskelu Tasmanian yliopistossa on? Entäs ne kengurut, koalat, vesinokkaeläimet, tasmanian tuholaiset, eukalyptuspuut? Olen ehkä hieman tarkoituksellakin jättänyt tutustumisen näin etukäteen vähemmälle, jotta voin itse tutustua uuteen kotiini paikan päällä ennakkoluulottomasti. Enempää en siis vielä Tasmaniasta tiedä, mutta palan halusta ottaa selvää!

- Katju

P.S. Sain viimeisteltyä ja julkaistua tämän tekstin vasta juuri Tasmaniaan saavuttuani. Jotain siis tiedänkin jo lisää, mutta ensitunnelmista täällä lisää ensi kerralla!