Täällä sitä nyt ollaan, maailman toisella puolen!!
Kirjoittelen tässä postauksessani vähän sekalaisesti kuulumisiani ja fiiliksiäni ensimmäisiltä päiviltä Tasmaniassa. Jatkossa yritän kirjoittaa mahdollisesti jonkun teeman ympärille tai tarkemmin jostain tietystä aiheesta/tapahtumasta.
Reissuun lähdin torstai-illalla. Edessä oli puuduttava 30 tunnin matka Hong Kongin ja Melbournen kautta määränpäähäni Launcestoniin. Lentokoneessa istuskelua 20 tuntia, lentokentillä odottelua 10 tuntia. Vaikea valita, kumpi oli rasittavampaa. Nyt ollaan kuitenkin oltu perillä jo neljä päivää, ja lauantain äärimmäisen pahasta jetlagista ei ole enää tietoakaan!
Matka tänne sujui hyvin, tosin läheisten ihmisten hyvästely oli odotettua raskaampaa. Vuodatin kyyneleitä vielä koneessakin :D Suurena pelkonani oli, että koti-ikävä iskisi heti perillä eikä hellittäisi millään. Onneksi niin ei ole käynyt!
En aio kertoa matkastani tänne sen enempää. Kuten jo mainitsinkin, se oli puuduttava ja raskas - etenkin huonojen unenlahjojeni takia (sen takia nukuinkin sitten yli 14 tunnin yöunet tänne saavuttuani). Olen kuullut Australian tarkoista tullisäännöistä ja -tarkastuksista - monet Australian rajalla -ohjelmaa seuranneet ovat myöskin niistä jaksaneet muistuttaa - ja huomasinkin rajalle saapuessani tarkastusten olevan todellakin yllättävän tarkkoja: esimerkiksi kaikki elintarvikkeet ja puiset esineet oli tullattava, maahantulolappuset täytettävä jne. Ja jono tarkastustiskeille Melbournessa oli pitkä!!
Launcestoniin, ja Tasmaniaan yleensäkin, pääsee lentämään vain Australiasta. Tänne ei saavu kansainvälisiä lentoja lainkaan. Lennettyäni Melbournesta Launcestoniin pienlentokoneella 50 minuutissa ymmärsin, miksi näin on. Launcestonin lentokenttä oli varmastikin pienin lentokenttä, jota olen ikinä nähnyt. Yksi minimaalinen tuloaula, pienenpieni matkatavarahihna, kioski ja kahvila - that's it. Mietin hetken aikaa, olenko nyt saapunut oikeaan paikkaan. En ennen tuota hetkeä ollut ehkä ihan käsittänyt, kuinka pieni 100 000 asukkaan kaupunki oikeastaan on.
Perillä minua vastassa oli japanilaislähtöinen tuutorini Masa. Hän kuljetti minut ja muut juuri saapuneet vaihto-oppilaat kampus-alueelle ja kierrokselle kaupunkiin. Tiesin heti viihtyväni täällä. Kaupunki on pieni ja kotoisa, mutta täältä löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen. En ole vielä ehtinyt tutustua keskustaan paremmin, mutta se vaikuttaa sopivan kokoiselta ja mukavalta.
Kampus-alue sijaitsee n. 5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kampuksella on lähes kaikkien laitosten opetustilat, kirjasto, opiskelijaravintola, opiskelijabaari, urheilukenttä, opiskelijakeskus, opiskelija-asunnot jne - kaikki, mitä opiskelija tarvitsee. Isoon ruokakauppaankin on matkaa vain n. 500 metriä, ja sieltä saa jopa alennusta opiskelijakortilla!
 |
| Kampusaluetta avajaispäivänä |
 |
| Opiskelija-asuntola |
 |
 |
Kampuksella on kolme erillistä opiskelija-asuntola-aluetta. Jokaisella alueella on useampi rakennus, ja jokaisessa rakennuksessa vähän erilainen asumismuoto (esim. solu/yhden hengen huoneet). Oma "kämppäni" on yksinkertainen huone, joka sisältää vain sängyn, pöydän, tuolin, kaapin ja lavuaarin - eipä juuri muuta. Käytävällä sijaitsevan vessan ja suihkun jaan kuuden ihmisen kanssa, samoin keittiön ja olohuoneen. Näitä kuuden hengen jaettuja tiloja taitaa olla tässä talossa n. 8 - kaikki huoneet kuitenkin sijaitsevat periaatteessa samalla käytävällä. Asumismuoto tuo mieleen leirikoulutyyppiset majoitukset eikä ole ihan sieltä mieluisimmasta päästä, kun on tottunut omaan yksiöön, mutta menettelee tämän vaihtoajan. Ainakin tutustuu helposti uusiin ihmisiin!
Olen ollut Launcestonissa vasta neljä päivää, mutta onnistunut rakastumaan tähän kaupunkiin jo nyt. Olen iloinen, että päätin valita vaihtokohteekseni pienen kaupungin suosittujen suurkaupunkien sijaan. Tänne on helppo kiintyä ja täällä on helppo löytää oma paikkansa - tuntea kuuluvansa yhteisöön. Kaupunki itsessään on sopivan kokoinen, kotoisa ja kaunis. Mutta suurimman vaikutuksen minuun ovat kuitenkin tehneet sen asukkaat sekä muut opiskelijat. Täällä kohtaa sellaista ystävällisyyttä, jota ei voi Suomessa kuvitellakaan. Esimerkkinä eilinen lenkkini. Olin lähdössä lenkille, kun törmäsin olohuoneessa erääseen asuntolani opiskelijaan. Tämä toi minulle kartan ja näytti muutaman kivan lenkkipolun kampuksen läheltä. Pysähdyin matkalla ottamaan kuvaa kauniista maisemasta, kun n. 50-vuotias ohikulkeva raksamies pysähtyi kohdalleni neuvomaan reitin paikkaan, josta saisin kuulemma parempia kuvia. Kun jatkoin matkaa kaupunkiin, enkä ollut varma, mihin suuntaan mennä, avuliaat pikkupojat tulivat oma-aloitteisesti neuvomaan minulle reittiä kohti keskustaa, sillä näytin kuulemma eksyneeltä. Saavuttuani takaisin kampukselle siivooja kyseli minulta keittiössä, kuinka lenkkini sujui, missä kävin, juoksenko paljon jne. Kaikki tämä tapahtui vain yhden lenkin aikana. Entä Suomessa? Ei ikinä. Jokainen keskittyy omiin asioihinsa niin tiukasti, ettei edes huomaa muita ihmisiä ympärillään. Toki neuvotaan, jos joku kysyy tietä, lenkkipolkuja tai valokuvauspaikkoja - mutta kukaan ei oma-aloitteisesti ole valmis olemaan ystävällinen. Meidän kulttuurissamme tällaista ihmistä tuijotettaisiin pitkään ja ihmeteltäisiin, mitä taka-ajatuksia hänellä voisi mahdollisesti olla auttamisensa taustalla.
Ihmiset ympärillä luovat loppupeleissä kodin. Ja ihmiset täällä ovat olleet tähän mennessä niin ihania, että maltan tuskin odottaa lukukauden alkua. Nyt meillä on ollut vasta kaksi orientoivaa päivää yliopistolla, mutta olen jo tutustunut moniin opiskelijoihin. Ihmiset tulevat juttelemaan aina, etenkin, jos huomaavat jonkun olevan yksin. Se on mahtavaa. Meillä on täällä kiva neljän vaihtarin "scandinavian group" (suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen), sekä pari saksalaista, jotka laskemme myös mukaan poppooseemme. Huomenna aiomme katsoa tällä porukalla Brasilia-Saksa-matsia yhdessä (alkaa jo klo 06:00 paikallista aikaa) - ehkä jopa yritämme houkutella jalkapallosta piittaamattomia ausseja mukaan kisakatsomoon!
Tasmaniassa kaikki siis erittäin hyvin, catch u later!!
- Katju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti