maanantai 25. elokuuta 2014

Leirin suunnittelua Narawntapun kansallispuistossa: opiskelua parhaimmillaan!

Moikka moi!


Opiskelu vie tällä hetkellä ison osan ajastani: nyt on käynnissä viimeinen viikko ennen väliviikkoa, joten tähän viikkoon on tietenkin tungettu kolmen esseen deadlinepäivät. No, ei se mitään, oon ihan hyvin aikataulussa niiden kanssa. Blogin pitäminen on vaan jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Nyt kuitenkin päivitän tälleen aika nopeasti vähän kuulumisia viime viikolta.

Yhdellä kurssillani, "Teaching and learning in the outdoors", suunnittelemme ja toteutamme kolmen päivän leirin n. kymmenelle teini-ikäiselle, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta tai joutua huonoille teille. Kerron tästä kurssista, projektista ja näistä nuorista vielä lisää myöhemmin, mutta tämän postauksen tarkoituksena on ilmaista innostukseni tulevaa leiriä kohtaan!!

Torstaina kävimme kenttäretkellä Narawntapun kansallispuistossa tutustumassa tulevaan leiriympäristöön. Retki kesti koko päivän ja antoi kyllä ihan törkeesti motivaatiota leirin suunnittelua kohtaan. Narawntapu sijaitsee n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Launcestonista. Tällä kurssilla meillä on mukava pieni seitsemän hengen tiivis porukka, joten hurautimme tila-autolla Narawntapuun varhain torstaiaamuna.

Narawntapu on iso kansallispuisto täynnä erilaisia mahdollisuuksia, joita voi hyödyntää opetuksessa: löytyy vaellus- ja patikointireittejä, korkeita vuoria/kukkuloita huikeine näköaloineen, leirintäpaikkoja, monen kilometrin pituinen valkohiekkainen uimaranta, järvi, meri, lintutorni ja vaikka mitä. Taidankin kirjoittamisen sijaan antaa kuvien puhua puolestaan ja esitellä teille tätä ihanaa leiripaikkaa!





Tänne pistetään pystyyn leiri!



Ihana ranta, puhdas vesi ja pehmeä hiekka




Vauvakäärme jaiks!!

Lounas rannalla!







Wallabit pomppi kesyinä luonnossa




Näkymä Archers Knobilta




Vompatitkin tallustelivat ympäri puistoa ihmisistä välittämättä

Odotan tota leiriä kyllä niin kovin! Oon tosi innoissani tästä kurssista :)

- Katju

torstai 14. elokuuta 2014

Opiskelua Tasmanian yliopistossa

Arki on lähtenyt rullaamaan täällä mukavasti, joten seuraavaksi kerronkin vähän Tasmanian yliopistosta. Varoitus: jos et ole kiinnostunut yliopisto-opiskelusta (erityisesti Tasmaniassa tai Australiassa) tai kasvatustieteistä, tämä postaus tuskin kiinnostaa sinua :)




Tasmanian yliopistolla on Tasmaniassa kolme kampusaluetta (Hobartissa, Burniessa ja Launcestonissa) sekä kaksi etäkampusta Sydneyssa (sairaanhoitajaopintoihin). Oma kampukseni sijaitsee Launcestonissa, Tasmanian toiseksi suurimmassa kaupungissa Hobartin jälkeen. Launcestonissakin on itse asiassa kaksi kampusta: toinen (tämä, jossa minä opiskelen) Newnhamissa ja toinen keskustassa (Inveresk campus). Invereskissa opiskellaan taidetta, designia ja arkkitehtuuria - sen myös huomaa modernista rakennuksesta patsaineen ja maalauksineen. Koulun yhteydessä on myös taidemuseo, joka on ilmainen opiskelijoille. En ole vielä saanut aikaiseksi visiittiä sinne, mutta täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa!


Kasvatustieteen laitoksen rakennus

Näkymä kampukselta joelle

Tämä Newnhamin kampus sijaitsee n. 5-6 km Launcestonin keskustasta. En edes tiedä, mitä kaikkea täällä oikeastaan VOI opiskella. Ilmeisesti ainakin luonnontieteitä (fysiikkaa, kemiaa), kauppatieteitä, joitain insinööriopintoja, ympäristöalaa kuten metsätieteitä, terveysalaa, psykologiaa, sosiaalialaa ja kasvatustieteitä, totta kai. Niin ja sen lisäksi täällä on tietenkin vielä se AMC (Australian Maritime College), jossa on mahdollista opiskella vaikka mitä. Kampuksella liikkuu siis paljon eri alan ihmisiä!


 


Itse opiskelen kasvatustieteitä, ja tarkemmin ottaen "pääaineeni" täällä on "outdoor education" (teen oman postauksen tästä alasta myöhemmin). Olen siis paljon samoilla kursseilla esim. tulevien liikunnanopettajien ja fysioterapeuttien kanssa. Tuntuu kuitenkin, että lähestulkoon kaikki kampuksella asuvat ovat AMC:n opiskelijoita, joten heidän kanssaan vietän yleensä vapaa-aikani.

Kampuksesta ja omista kursseistani (jotka ovat muuten ihan huippuja!!!) kerron myöhemmin lisää, mutta tämän postauksen tarkoituksena on nyt kertoa opiskelukäytänteistä Tasmanian yliopistossa yleisellä tasolla - lähinnä niitä ajatellen, jotka mahdollisesti harkitsevat vaihto-opiskelua täällä tai Australiassa yleensäkin.





Lukukausi täällä on jaettu kahtia syys- ja kevätlukukauteen, joiden molempien puolivälissä pidetään väliviikko, kuten myös omassa yliopistossani. Hassua siinä on tietysti se, että lukukaudet menevät toisinpäin kuin meillä Suomessa. Tällä hetkellä tasmanialaiset valmistautuvat kevääseen, ja edessä siintää jo pitkä kesäloma. Täällä yhden kokonaisen lukukauden aikana käydään "vain" 8 kurssia, jotka ovat jokainen samanarvoisia (itse käyn siis vain kevätlukukauden kurssit = 4 kurssia). Tasmanian yliopistossa ei puhuta kurssien opintopisteistä vaan prosenteista: yksi kurssi on aina 12,5% arvoinen. Näin ollen 8 kurssia tekee yhteensä 100% lukukauden opinnoista - makes sense?

Sinänsä tuo kurssisysteemi on aika simppeli ymmärtää ja toteuttaa - lukkari on joka viikko samanlainen ja päällekkäisyydet on suht helppo järjestää. Mutta onhan se itsestäänselvyys, että joillain kursseilla on enemmän hommaa kuin toisilla - silti näistä kursseista saa saman verran opintopisteitä. Kurssijärjestelmä Helsingin yliopistossa on siis mielestäni parempi: enemmän valinnanvaraa, kuinka työläitä kursseja haluaa milloinkin sovittaa lukkariinsa.

Yksi kurssi kestää siis aina koko syys- tai kevätlukukauden ja merkitsee kahdeksasosaa koko vuoden opinnoista. Toisin sanoen, kurssit ovat pitkiä ja työläitä. Tänne ei tosiaan ole tultu lomailemaan tai pelkästään pitämään hauskaa: se tuli selväksi heti ekalla opiskeluviikolla.




Tyypillisiä tehtäviä ryhmätunneilla


Jokainen kurssi pitää sisällään yhden pakollisen tunnin luennon ("lecture") viikossa sekä kahden tunnin valinnaisen ryhmätuokion ("tutorials"). Luennolla annetaan lähestulkoon aina tieteellistä luettavaa ("readings") vaihtelevasti, n. 15-40 sivun verran. Näistä "kotiläksyistä" sitten keskustellaan ryhmätunneilla ja niitä sovelletaan käytäntöön - aika samanlaista siis kuin Helsingin OKL:ssa. Erona kuitenkin lukemisen suuri määrä ja tää kieli. Akateeminen englanti tuntui alkuun vaikealta, mutta nyt lukeminen sujuu jo hieman sutjakkaammin. Luettavia kirjoja ei tarvitse ostaa ja harvoin edes lainata, sillä lähestulkoon kaikki materiaali on luettavissa myös sähköisenä Tasmanian yliopiston opiskelijoille. Yliopistolla on muutenkin käytössä sähköinen oppimisympäristö "MyLO" (My Learning Online), jota käytetään aktiivisesti jokaisella kurssilla ja joka toimii huomattavasti paremmin kuin Helsingin yliopiston sähköiset ympäristöt (esim. Moodle). Parasta MyLOssa on, että se on johdonmukaisesti käytössä kaikilla kursseilla ja kattaa kaiken kurssilla tarvittavan informaation ja materiaalin.

Joka kurssilla on 3 erilaista tehtävää ("assessment tasks"), joiden painoarvo vaihtelee, mutta jotka täytyy kaikki suorittaa hyväksytysti niiden deadlineen mennessä läpäistäkseen kurssin. Itselläni varsinainen koe on osa näitä tehtäviä vain yhdellä kurssilla. Kaikki muut suoritettavat tehtävät ovat esseitä tai erilaisia projekteja. Nämä esseet eivät kuitenkaan ole ihan samanlaisia, joihin olen Suomessa tottunut. Niiden pituus vaihtelee 1300 ja 2300 sanan välillä, ja niissä vaaditaan APA:n mukaisia lähdeviittauksia ja akateemisesti korkeatasoista kirjoittamista. Ja vielä ihmettelette, miksi vapaa-aikani ei meinaa riittää blogin ylläpitämiseen tai kavereiden kanssa skypettelyyn?


Opiskelu on haastavaa, mutta hauskaa!

Opiskelu on siis todella työlästä. Useat vaihdossa olleet kaverini ovat kertoneet selvinneensä parilla esseellä koko vaihtoajasta ja keskittyneensä pelkkään matkusteluun ja hauskanpitoon. No, se ei ole mahdollista täällä. Toisaalta, vaikka opiskelu on rankkaa, se on erittäin mielenkiintoista ja palkitsevaa. Yhdellä kurssilla esimerkiksi suunnittelemme ja toteutamme kolmen päivän leirin teini-ikäisille Tasmanian luonnossa. Oma tiimini on vastuussa turvallisuussuunnitelmasta, joka on iso ja vaativa tehtävä, mutta ehdottomasti kiinnostava ja hyödyllinen. Olen tosi motivoitunut ja innostunut näistä opinnoista: täällä tuntuu, että pääsee vihdoinkin hyödyntämään monta vuotta keräämäänsä teoreettista tietoa käytännön tilanteisiin. Uskon siis, että saan vaihtoajastani tulevaisuutta ajatellen jotain oikeasti hyödyllistä irti :)

- Katju

torstai 7. elokuuta 2014

Weekend trip pt. 2: East Coast




Seuraava viikonloppuretkemme olikin enemmänkin "road trip" -tyyppinen reissu vastapainona edellisen viikon patikointiin. Suuntasimme Tasmanian itärannikolle St Helens -nimiseen kalastajakylään.

Matka St Helensiin kesti pari tuntia ja matkaan oli tarkoitus lähteä aikaisin aamulla, jotta ehtisimme pienelle patikkaretkelle erääseen puistoon paluumatkalla ennen pimeäntuloa. No, kuinkas sitten kävikään: lähtö tietenkin viivästyi ja pitkät automatkat veivät suurimman osan päivästämme. Road trip on siis oikein osuva nimitys tälle retkelle.








 




Esimerkkejä siitä, kuinka maisemat voivat vaihdella parin tunnin automatkan aikana

Matka St Helensiin ei kuitenkaan ollut tylsä. Tämä Tasmanian luonto osaa aina vaan hämmästyttää. Parin tunnin automatkan aikana maisemat ehtivät muuttumaan yllättävän useaan otteeseen. Vajaan parinsadan kilometrin matkaan mahtui maaseututyyppistä peltomaisemaa, kiemurtelevia pikkureittejä vuoristossa, syvä rotko, koskematonta, vehreää luonnonpuistoa, pieniä kyliä sekä uskomattomia rantamaisemia. Tämän takia Tasmanian luontoa on vaikea kuvailla: se koostuu niin monista eri elementeistä.


St Helensin satama

Kun saavuimme St Helensiin, parkkeerasimme automme pieneen satamaan. Lähestulkoon kaikki n. 15 hengen matkaseurueestamme, itseäni lukuun ottamatta, opiskelevat Tasmanian yliopiston alaisessa AMC:ssa, siis Australian Maritime Collegessa. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea siellä voi opiskella, mutta käytännössä ilmeisesti kaikkea mereen liittyvää: merentutkimusta, meritiedettä, merenkulkua, kalastus-, satama- ja rahtijuttuja yms. Olen vähän pihalla noista aineista, vaikka kaverini aina yrittävätkin parhaansa mukaan avata niiden sisältöä. Joka tapauksessa, kaikki olivat tietenkin ihan hirveän innostuneita tästä pikku satamasta - etenkin, kun siihen oli juuri rantautunut pieni kalastuspaatti. Arvatenkin kaikki halusivat mennä tutkimaan paattia lähietäisyydeltä.





Kalastajat esittelivät meille saalistaan: kauhea kasa pieniä haita, jotka kuljetetaan kuulemma Melbourneen. Aussit käyttävät näitä pieniä haita ravintonaan ja kutsuvat niiden lihaa "flakeksi". Flakesta valmistetaan mm. "fish&chips" - annoksia, australialaiseen tapaan.





Sattumalta St Helensin satamassa olikin yksi Tasmanian suosituimmista kalaravintoloista - tai no, enemminkin "fish&chips" -ravintoloista. Päätimme nauttia lounaamme tässä söpössä pikku kuppilassa. Oon huomannut, että kalaruoka ja muutkin merenelävät ovat todella lähellä australialaisten sydäntä - tai sitten tämä huomio johtuu jälleen AMC-ihmisistä. Itse söin lounaaksi caesar-salaatin flakella ja maistelin ekaa kertaa elämässäni mustekalaa ja ostereita. Pakko myöntää, etten oikein innostunut: taidan kääntyä merenelävien suhteen jatkossakin tutun ja turvallisen kirjolohen puoleen.


Fish&chips flakella

Uskaltauduin maistamaan myös ostereita - en innostunut


Oma flake-lounaani

St Helensin tutkiminen jäi vähäiseksi, sillä jatkoimme matkaamme suoraan satamasta itärannikkoa pitkin pohjoiseen, kohti Bay of Fires -nimistä poukamaa. Bay of Fires kauniine, oransseine kivineen ja upeine hiekkarantoineen on jälleen oiva esimerkki siitä, kuinka ympäristö voi täällä yhtäkkiä vaihtua joksikin ihan muuksi.


































Bay of Fires oli lähinnä valokuvausstoppi. Huikeita maisemia kelpasi kyllä ihailla, mutta mitään muuta tekemistä kivenlohkareilla ei oikein ollut - etenkään viileässä talvisäässä. Kesällä tilanne voi olla toinen. Silloin täytyisi ehdottomasti suunnata myös Bay of Firesin upeille hiekkarannoille!

Paluumatkalla pysähdyimme vielä jossain St Helensin seuduilla eräälle kauniille näkinkenkien ja valkean hiekan peittämälle rannalle, joka tulee olemaan kuumien kesäpäivien takuuvarma valinta! Tällä kertaa kuitenkin keskityimme maisemien ihailuun ja simpukoiden keräämiseen uimisen sijaan.











Road trip itärannikolle oli lähinnä katsaus paikoista, joissa täytyy sään lämmittyä käydä uudestaan. Paljon ei tällä reissulla päästy tekemään ja kokemaan, mutta näkemään sitäkin enemmän.




- Katju