Seuraava viikonloppuretkemme olikin enemmänkin "road trip" -tyyppinen reissu vastapainona edellisen viikon patikointiin. Suuntasimme Tasmanian itärannikolle St Helens -nimiseen kalastajakylään.
Matka St Helensiin kesti pari tuntia ja matkaan oli tarkoitus lähteä aikaisin aamulla, jotta ehtisimme pienelle patikkaretkelle erääseen puistoon paluumatkalla ennen pimeäntuloa. No, kuinkas sitten kävikään: lähtö tietenkin viivästyi ja pitkät automatkat veivät suurimman osan päivästämme. Road trip on siis oikein osuva nimitys tälle retkelle.
 |
| Esimerkkejä siitä, kuinka maisemat voivat vaihdella parin tunnin automatkan aikana |
Matka St Helensiin ei kuitenkaan ollut tylsä. Tämä Tasmanian luonto osaa aina vaan hämmästyttää. Parin tunnin automatkan aikana maisemat ehtivät muuttumaan yllättävän useaan otteeseen. Vajaan parinsadan kilometrin matkaan mahtui maaseututyyppistä peltomaisemaa, kiemurtelevia pikkureittejä vuoristossa, syvä rotko, koskematonta, vehreää luonnonpuistoa, pieniä kyliä sekä uskomattomia rantamaisemia. Tämän takia Tasmanian luontoa on vaikea kuvailla: se koostuu niin monista eri elementeistä.
 |
| St Helensin satama |
Kun saavuimme St Helensiin, parkkeerasimme automme pieneen satamaan. Lähestulkoon kaikki n. 15 hengen matkaseurueestamme, itseäni lukuun ottamatta, opiskelevat Tasmanian yliopiston alaisessa AMC:ssa, siis Australian Maritime Collegessa. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea siellä voi opiskella, mutta käytännössä ilmeisesti kaikkea mereen liittyvää: merentutkimusta, meritiedettä, merenkulkua, kalastus-, satama- ja rahtijuttuja yms. Olen vähän pihalla noista aineista, vaikka kaverini aina yrittävätkin parhaansa mukaan avata niiden sisältöä. Joka tapauksessa, kaikki olivat tietenkin ihan hirveän innostuneita tästä pikku satamasta - etenkin, kun siihen oli juuri rantautunut pieni kalastuspaatti. Arvatenkin kaikki halusivat mennä tutkimaan paattia lähietäisyydeltä.
Kalastajat esittelivät meille saalistaan: kauhea kasa pieniä haita, jotka kuljetetaan kuulemma Melbourneen. Aussit käyttävät näitä pieniä haita ravintonaan ja kutsuvat niiden lihaa "flakeksi". Flakesta valmistetaan mm. "fish&chips" - annoksia, australialaiseen tapaan.
Sattumalta St Helensin satamassa olikin yksi Tasmanian suosituimmista kalaravintoloista - tai no, enemminkin "fish&chips" -ravintoloista. Päätimme nauttia lounaamme tässä söpössä pikku kuppilassa. Oon huomannut, että kalaruoka ja muutkin merenelävät ovat todella lähellä australialaisten sydäntä - tai sitten tämä huomio johtuu jälleen AMC-ihmisistä. Itse söin lounaaksi caesar-salaatin flakella ja maistelin ekaa kertaa elämässäni mustekalaa ja ostereita. Pakko myöntää, etten oikein innostunut: taidan kääntyä merenelävien suhteen jatkossakin tutun ja turvallisen kirjolohen puoleen.
 |
| Fish&chips flakella |
 |
| Uskaltauduin maistamaan myös ostereita - en innostunut |
 |
| Oma flake-lounaani |
St Helensin tutkiminen jäi vähäiseksi, sillä jatkoimme matkaamme suoraan satamasta itärannikkoa pitkin pohjoiseen, kohti Bay of Fires -nimistä poukamaa. Bay of Fires kauniine, oransseine kivineen ja upeine hiekkarantoineen on jälleen oiva esimerkki siitä, kuinka ympäristö voi täällä yhtäkkiä vaihtua joksikin ihan muuksi.
Bay of Fires oli lähinnä valokuvausstoppi. Huikeita maisemia kelpasi kyllä ihailla, mutta mitään muuta tekemistä kivenlohkareilla ei oikein ollut - etenkään viileässä talvisäässä. Kesällä tilanne voi olla toinen. Silloin täytyisi ehdottomasti suunnata myös Bay of Firesin upeille hiekkarannoille!
Paluumatkalla pysähdyimme vielä jossain St Helensin seuduilla eräälle kauniille näkinkenkien ja valkean hiekan peittämälle rannalle, joka tulee olemaan kuumien kesäpäivien takuuvarma valinta! Tällä kertaa kuitenkin keskityimme maisemien ihailuun ja simpukoiden keräämiseen uimisen sijaan.
Road trip itärannikolle oli lähinnä katsaus paikoista, joissa täytyy sään lämmittyä käydä uudestaan. Paljon ei tällä reissulla päästy tekemään ja kokemaan, mutta näkemään sitäkin enemmän.
- Katju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti