Tasmaniaa valloittamassa: patikointi

Muutama viikko sitten osallistuin opiskelijajärjestö Unim8s:n järjestämälle retkelle Maria Islandille. Maria Island on saari Tasmanian itärannikolla. Koko saari on kansallispuistoaluetta, joten saaren ainoat asukkaat ovat kansallispuiston työntekijät. Saarella on kuitenkin värikäs historia, ja sen muinainen kyläkeskus Darlington on ollut aikoinaan satojen ihmisten asuttama kaupunki sekä vankien säilytyspaikka. Nykypäivänä Darlingtonista on tosin jäljellä enää rauniot.

Koko matka maksoi meille opiskelijoille kuljetuksineen ja lounaineen vain vaivaiset 25 dollaria! Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle ja reissu kesti koko päivän. Launcestonista ajoimme ensin Triabunnaan, itärannikon kaupunkiin, josta jatkoimme matkaa veneellä saarelle. Matkalla veneemme kapteeni kertoi meille jo mainitsemastani saaren kirjavasta historiasta.

Perillä meillä oli vain viisi tuntia aikaa tutkia saarta. Harmi sinänsä, sillä 20 km pitkä saari koostuu upeista erilaisista vuorista, jyrkänteistä ja patikointireiteistä, joihin olisi ollut ilo päästä tutustumaan. Jos saaren haluaa koluta läpikotaisin, pitäisi hankkia "kansallispuistopassi" ja viettää useampi päivä saarella leirintäalueilla yöpyen.

Tällä kertaa saimme tyytyä siis kahteen melko lyhyeen patikointireittiin sekä Darlingtonin raunioihin tutustumiseen.

Ensimmäinen reitti kulki "Painted Cliffs" -kallioille, jotka tulevat esiin vain laskuveden aikaan. Kalliot näyttävät nimensä mukaan maalatuilta: vuorovesi on aikojen saatossa maalannut niihin kauniita, kirjavia raitoja.

Toinen patikointireitti vei meidät korkeille "Fossil Cliffs" -jyrkänteille, joista olisi ollut mahdollisuus jatkaa patikointia kohti saaren korkeimpia kohtia. Valitettavasti aikamme ei riittänyt tähän.

Oli hassua, että koko saarella ei ollut lainkaan roskiksia tai kioskeja/kahviloita, vaikka turisteja riitti. Puistonvartijat ovat hyvin tarkkoja saaren siisteydestä ja sen ainutlaatuisen luonnon varjelemisesta. Saaren säännöt tehtiin erittäin selväksi ennen varsinaisen patikoinnin alkua: kaikki, mitä tuo saarelle, on myös vietävä pois mukanaan, ja saarelta ei saa ottaa mitään (esim. simpukoita) mukaansa. Harmi sinänsä, sillä saaren valkeat hiekkarannat olivat täynnä upeita, jättiläismäisiä näkinkenkiä.

Saaren eläimet eivät pelänneet turisteja

Hienoa huomata, että turistien valloittaman saaren luonto voi silti olla niin koskemattoman kaunis. Sesonkiaikaan (kesällä) Maria Islandilla, kuten muillakin kansallispuistoilla, onkin rajoitteita: vain tietty määrä ihmisiä pääsee vierailemaan niissä kerrallaan. Näin minimoidaan turistien vaikutus luontoon ja varmistetaan, että se pysyy sellaisenaan.

Paluumatkalla pysähdyimme Swanseaan nauttimaan merenelävistä - jälleen kerran

- Katju

Moikka moi!

Opiskelu vie tällä hetkellä ison osan ajastani: nyt on käynnissä viimeinen viikko ennen väliviikkoa, joten tähän viikkoon on tietenkin tungettu kolmen esseen deadlinepäivät. No, ei se mitään, oon ihan hyvin aikataulussa niiden kanssa. Blogin pitäminen on vaan jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Nyt kuitenkin päivitän tälleen aika nopeasti vähän kuulumisia viime viikolta.

Yhdellä kurssillani, "Teaching and learning in the outdoors", suunnittelemme ja toteutamme kolmen päivän leirin n. kymmenelle teini-ikäiselle, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta tai joutua huonoille teille. Kerron tästä kurssista, projektista ja näistä nuorista vielä lisää myöhemmin, mutta tämän postauksen tarkoituksena on ilmaista innostukseni tulevaa leiriä kohtaan!!

Torstaina kävimme kenttäretkellä Narawntapun kansallispuistossa tutustumassa tulevaan leiriympäristöön. Retki kesti koko päivän ja antoi kyllä ihan törkeesti motivaatiota leirin suunnittelua kohtaan. Narawntapu sijaitsee n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Launcestonista. Tällä kurssilla meillä on mukava pieni seitsemän hengen tiivis porukka, joten hurautimme tila-autolla Narawntapuun varhain torstaiaamuna.

Narawntapu on iso kansallispuisto täynnä erilaisia mahdollisuuksia, joita voi hyödyntää opetuksessa: löytyy vaellus- ja patikointireittejä, korkeita vuoria/kukkuloita huikeine näköaloineen, leirintäpaikkoja, monen kilometrin pituinen valkohiekkainen uimaranta, järvi, meri, lintutorni ja vaikka mitä. Taidankin kirjoittamisen sijaan antaa kuvien puhua puolestaan ja esitellä teille tätä ihanaa leiripaikkaa!