Hyvästi Launceston

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet huikean Tasmania-roadtripin merkeissä - siitä kattava päivitys tulossa myöhemmin. Tänään on kuitenkin toiseksi viimeinen päiväni Launcestonissa, joten päätin kirjoittaa haikeista tunnelmistani.

En ole vielä tajunnut, että tosiaan lähden täältä huomenna. Ajatus tuntuu omituiselta, sillä olen tehnyt tästä kaupungista kotini. Tällaiseen pieneen maalaiskaupunkiin oli helppo kiintyä ja löytää oma paikkansa sieltä. Vaikka olen odottanut tulevia viikkoja innolla ja kaipaan jo kotiin, on todella surullista lähteä täältä. Launcestonin hylkääminen tuntuu erityisen pahalta, sillä tiedän, että tänne ei tule helposti enää eksyttyä. Australiaan palaan aivan varmasti jonain päivänä, mutta Tasmania on jumalan selän takana - vielä kauempana kuin Australian manner, ja en näe mitään syytä palata enää Launcestoniin: olenhan kolunnut tämän pikkukaupungin läpikotaisin näiden kuukausien aikana. Ainut syy paluulleni olisi ikävä ja tämä outo kiintymys, joka minulle on syntynyt tätä paikkaa kohtaan näiden kuukausien aikana.

Lähdettyäni tulen muistamaan Tasmanian toisena kotinani. Harva suomalainen on eksynyt tänne. Tiesin itse asiassa ennen lähtöäni vain yhden ihmisen, joka on käynyt täällä. Suomalaisia en ole täällä tavannut, eikä ole kukaan tapaamani tasmanialainenkaan. Se lisää entistä enemmän kiintymyssuhdettani tähän paikkaan: tämä saari on minun saareni. Se oli kotini ja viihdyin siellä. Tämä pikkukaupungin tyttö eksyi todellakin oikeaan paikkaan. Melkeinpä voisin kutsua Tasmaniaa Australian Saloksi, heh :)

Vihaan hyvästien jättämistä yli kaiken. Olen todella huono siinä. Huominen tulee olemaan vaikea. Monet muut vaihto-oppilaat, jotka lähtevät samoihin aikoihin, matkustavat joko suoraan kotimaahansa tai jatkaavat reissaamista ympäri Australiaa ja Oseaniaa kavereidensa kanssa. Oma tilanteeni on erilainen: jatkan reissaamista yksin. Se tekee lähdöstäni ehkä vielä entistäkin raastavampaa. Toisaalta, tätähän minä halusin. Tykkään matkustaa yksin ja tavata uusia ihmisiä. Sitä elämäni tulee seuraavat kuusi viikkoa olemaan.

Tuntuu vaan niin oudolta lähteä huomenna. En ole varautunut tähän! Pakkaaminen on kesken ja suunnitelmat tästä eteenpäin aikalailla auki. Huomenna suuntana Uusi-Seelanti, mutten osaa vielä keskittyä siihen. Tänään nautin ystävieni seurasta viimeistä kertaa. Huomenna hyvästelen tämän kaupungin ja toivon näkeväni sen vielä jonain päivänä.

- Katju

Weekend trip pt. 4: Hobart

Yliopiston väliviikko tuli ja meni hujauksessa, kuten lomaviikot yleensäkin. Tuntuu uskomattomalta, että nyt ollaan tosiaan jo puolessa välissä lukukauden opiskeluja - siihen päälle toki vielä muutama luku- ja koeviikko, kunnes opiskelu on ohi ja kesäloma alkaa. Aika rientää niin supernopeasti täällä.

Väliviikon ekana viikonloppuna matkasimme vaihtariporukkamme kanssa Tasmanian suurimpaan kaupunkiin, Hobartiin. Hobart sijaitsee Tasmanian eteläosassa, n. 2,5 tunnin bussimatkan päässä Launcestonista. Se on n. kaksi kertaa Launcestonin kokoinen kaupunki (about 220 000 asukasta), Australian toiseksi vanhin kaupunki ja rankattu maailman toiseksi ystävällisimmäksi kaupungiksi. Kaikki tapaamani tasmanialaiset olivat hehkuttaneet Hobartia etukäteen, joten odotukset viikonlopusta olivat korkealla!

Lempparini Hobartissa: ihanat ravintolat ja terassit, tunnelmallinen Salamanca sekä kauniit puistot keskellä kaupunkia

Majoituimme "Narrara Backpackers" -nimisessä hostellissa, jonka kaltaisia, reppureissaajille suunnattuja, alkeellisia, jaettuja majoituksia löytyy ympäri Hobartia pilvin pimein. Nämä halvat backpackers-majoitukset tulevat itselleni todennäköisesti erittäin tutuiksi siinä vaiheessa, kun koulu loppuu ja lähden reppureissaamaan ympäri Australiaa.

Saavuimme Hobartiin perjantai-iltana. Suuntasin heti parin kaverini kanssa illalliselle intialaiseen ravintolaan Elizabeth streetille, jolle kaupungin ravintolat, kaupat ja pubit ovat keskittyneet. Loput seitsemän matkatoveriani jäivät hostellille valmistautumaan iltaan. Tapasimme heidät myöhemmin eräässä sataman baarissa. Satama-alueella on monia tunnelmallisia baareja, pubeja, ravintoloita ja yökerhoja. Vierailimme ekana iltana vain parissa ja palasimme melko aikaisin hostelliin, jotta jaksaisimme herätä aikaisin seuraavana aamuna Salamanca-markkinoille.

 

Itse heräsin lauantaiaamuna muita aikaisemmin ja lähdin pikku aamulenkille tutustumaan Hobartiin tarkemmin. Kaupunki muistuttaa kovasti Launcestonia, mutta suuremmassa mittakaavassa. Juostessa ei voinut ainakaan olla kiinnittämättä huomiota kumpuilevaan maastoon ja jyrkkiin mäkiin, jotka ovat kiusanani myös Launcestonissa lenkkeillessä: ihan sama, mihin suuntaan lähtee juoksemaan - vastaan tulee aina jyrkkä ylämäki jossain vaiheessa :D

Lauantaiaamun lenkkimaisemat

Lenkiltä palattuani lähdimme tyttöjen kanssa kahvila-aamiaisen kautta Salamanca-markkinoille. Salamanca-markkinat ovat Hobartin ehdoton must see -kohde. Salamanca on tunnelmallinen, kahviloiden ja ravintoloiden ympäröimä puistoalue aivan Hobartin sataman tuntumassa. Joka lauantaiaamu n. 600 metriä pitkä Salamanca-katu täyttyy pienistä torikojuista, joista voi ostaa kaikenlaista markkinatavaraa: vihanneksia, leipää, kalaa, hunajaa, jäätelöä, metrilakuja (!!!), makkaraa, pitsaa, käsitöitä, koruja, leluja, laukkuja, vaatteita, kenkiä, puutöitä.... Siis tavaraa laidasta laitaan. Markkinahumua kummastellessa aika menikin nopeasti ja kolme tuntia hujahti vilauksessa.

Sijoitimme kerrankin kunnon ravintola-aamiaiseen

Salamancan markkinakatu

Loppupäivä kuluikin shoppaillessa. Launcestonin shoppailumahdollisuudet ovat suoraan sanottuna surkeat: jopa oman kotikaupunkini Salon vaatekauppatarjonta on puolet suurempaan Launcestoniin nähden valtava. Hobartin kauppakatu ja "mall" muistuttivat huomattavasti Launcestonin keskustaa, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Kyllä siinä sitten innostui shoppailemaan ehkä hieman turhankin paljon, kun ei ollut vielä juurikaan vaatteita täältä Tasmaniasta ostanut. Saa nähdä, millaisiin mittoihin shoppailuhimoni kuukauden päästä Melbournessa enää yltääkään...

Tavoiteostos: bikinit. Toteutus: kaikkea muuta paitsi bikinit

Koska perjantainen vierailu Hobartin yössä jäi lyhyeksi, päätimme keskittyä baarien tarjontaan lauantaina. Niinpä suuntasimme maittavan ravintolaillallisen jälkeen hostellin kautta jälleen yhteen sataman baareista. Myöhemmin jatkoimme iltaa vielä parissa hulppean näköisessä, mutta edullisessa yökerhossa. Lähestulkoon kaikkiin paikkoihin on täällä ilmainen/halpa sisäänpääsy, mutta juomien hinnat ovat samaa luokkaa kuin Suomessa. Ja narikkaa harvemmin on tarjolla. Se on muuten superärsyttävää.

Muut tilasivat ravintolassa taas yllättäen mereneläviä...

... itse tyydyin jälleen tylsänä salaattiin

 

Hostellilla valmistautumassa iltaan

Hauskaa oli!! Hobartin yöelämä oli aivan toista luokkaa kuin Launcestonin. Lähdimme kuitenkin tanskalaisen kaverini Katrinen kanssa "ihmisten aikoihin" (aamukahdelta) takaisin hostellille, sillä halusimme suunnata aikaisin sunnuntaiaamuna taidemuseoon. Muut jatkoivat iltaa vielä pilkunkin jälkeen, eivätkä ikinä selvinneet museoon asti seuraavana päivänä, vaikka kovin olivat aikeissa!

Sunnuntaiaamuna tosiaan matkasimme Katrinen kanssa taidemuseo MONA:an. MONA (Museum of Old and New Art) sijaitsee rannikolla, mutta n. 12 kilometrin päässä Hobartin keskustasta. Sinne pääsee Hobartin satamasta lautalla, joka maksoi edestakaisin muistaakseni 20 dollaria. Itse museon sisäänpääsy oli opiskelijoille ilmainen, muille muistaakseni 15 dollaria.

Näkymä lautalta Mount Wellingtonille

MONA on kokonaan maan alla, neljässä kerroksessa. Kierrokselle sai mukaan kuulokkeet ja iPhonen (!!), joka toimi kierroksen turistioppaana. Siihen oli ohjelmoitu sovellus, joka osasi paikantaa puhelimen sijainnin ja näin ollen tiesi, minkä taideteoksen kohdalla museovieras milloinkin on. Sitten sovellus kertoi kyseisen teoksen tiedot, taustat jne. Kyllä tämä nykyaika vaan voi aina yllättää!

 

En ole kovin taiteellinen ihminen, joten harvemmin käyn taidemuseoissa. Olen enemmän kiinnostunut historiallisista museoista tai todella vanhasta (= antiikinaikaisesta) taiteesta. Katrine taas opiskelee arkkitehtuuria ja tietää modernista taiteesta, muotoilusta ja suunnittelusta paljon. Olikin kiva kierrellä museossa oman "oppaan" kanssa: tuntui, että kerrankin oikeasti tarkasteli taideteoksia ja mietti niiden tarkoitusta. En vielä tämänkään reissun jälkeen tosin kutsu itseäni taiteen ystäväksi, mutta MONA oli kyllä näkemisen arvoinen matkakohde!

 

Lounas ja kahvi museon pihalla

Hobartin reissulla tuli kyllä tuhlattua rahaa vaatteisiin, ruokiin ja juomiin sen verran paljon, että nyt eletään taas kuukausi nuudelibudjetilla :D Mutta ihan huikea kaupunki kyseessä, suosittelen kaikille Tasmanian vierailijoille! Aion tehdä vielä ainakin toisen reissun Hobartiin Tasmaniassa asustellessani - seuraavalla kerralla patikointiretken merkeissä Mount Welligtonilla aivan Hobartin kupeessa!

- Katju

Let's make this my new home for a while!

Täällä sitä nyt ollaan, maailman toisella puolen!!

Kirjoittelen tässä postauksessani vähän sekalaisesti kuulumisiani ja fiiliksiäni ensimmäisiltä päiviltä Tasmaniassa. Jatkossa yritän kirjoittaa mahdollisesti jonkun teeman ympärille tai tarkemmin jostain tietystä aiheesta/tapahtumasta.

Reissuun lähdin torstai-illalla. Edessä oli puuduttava 30 tunnin matka Hong Kongin ja Melbournen kautta määränpäähäni Launcestoniin. Lentokoneessa istuskelua 20 tuntia, lentokentillä odottelua 10 tuntia. Vaikea valita, kumpi oli rasittavampaa. Nyt ollaan kuitenkin oltu perillä jo neljä päivää, ja lauantain äärimmäisen pahasta jetlagista ei ole enää tietoakaan!

Matka tänne sujui hyvin, tosin läheisten ihmisten hyvästely oli odotettua raskaampaa. Vuodatin kyyneleitä vielä koneessakin :D Suurena pelkonani oli, että koti-ikävä iskisi heti perillä eikä hellittäisi millään. Onneksi niin ei ole käynyt!

En aio kertoa matkastani tänne sen enempää. Kuten jo mainitsinkin, se oli puuduttava ja raskas - etenkin huonojen unenlahjojeni takia (sen takia nukuinkin sitten yli 14 tunnin yöunet tänne saavuttuani). Olen kuullut Australian tarkoista tullisäännöistä ja -tarkastuksista - monet Australian rajalla -ohjelmaa seuranneet ovat myöskin niistä jaksaneet muistuttaa - ja huomasinkin rajalle saapuessani tarkastusten olevan todellakin yllättävän tarkkoja: esimerkiksi kaikki elintarvikkeet ja puiset esineet oli tullattava, maahantulolappuset täytettävä jne. Ja jono tarkastustiskeille Melbournessa oli pitkä!!

Launcestoniin, ja Tasmaniaan yleensäkin, pääsee lentämään vain Australiasta. Tänne ei saavu kansainvälisiä lentoja lainkaan. Lennettyäni Melbournesta Launcestoniin pienlentokoneella 50 minuutissa ymmärsin, miksi näin on. Launcestonin lentokenttä oli varmastikin pienin lentokenttä, jota olen ikinä nähnyt. Yksi minimaalinen tuloaula, pienenpieni matkatavarahihna, kioski ja kahvila - that's it. Mietin hetken aikaa, olenko nyt saapunut oikeaan paikkaan. En ennen tuota hetkeä ollut ehkä ihan käsittänyt, kuinka pieni 100 000 asukkaan kaupunki oikeastaan on.

Perillä minua vastassa oli japanilaislähtöinen tuutorini Masa. Hän kuljetti minut ja muut juuri saapuneet vaihto-oppilaat kampus-alueelle ja kierrokselle kaupunkiin. Tiesin heti viihtyväni täällä. Kaupunki on pieni ja kotoisa, mutta täältä löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen. En ole vielä ehtinyt tutustua keskustaan paremmin, mutta se vaikuttaa sopivan kokoiselta ja mukavalta.

Kampus-alue sijaitsee n. 5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kampuksella on lähes kaikkien laitosten opetustilat, kirjasto, opiskelijaravintola, opiskelijabaari, urheilukenttä, opiskelijakeskus, opiskelija-asunnot jne - kaikki, mitä opiskelija tarvitsee. Isoon ruokakauppaankin on matkaa vain n. 500 metriä, ja sieltä saa jopa alennusta opiskelijakortilla!

Kampusaluetta avajaispäivänä

Opiskelija-asuntola

Kampuksella on kolme erillistä opiskelija-asuntola-aluetta. Jokaisella alueella on useampi rakennus, ja jokaisessa rakennuksessa vähän erilainen asumismuoto (esim. solu/yhden hengen huoneet). Oma "kämppäni" on yksinkertainen huone, joka sisältää vain sängyn, pöydän, tuolin, kaapin ja lavuaarin - eipä juuri muuta. Käytävällä sijaitsevan vessan ja suihkun jaan kuuden ihmisen kanssa, samoin keittiön ja olohuoneen. Näitä kuuden hengen jaettuja tiloja taitaa olla tässä talossa n. 8 - kaikki huoneet kuitenkin sijaitsevat periaatteessa samalla käytävällä. Asumismuoto tuo mieleen leirikoulutyyppiset majoitukset eikä ole ihan sieltä mieluisimmasta päästä, kun on tottunut omaan yksiöön, mutta menettelee tämän vaihtoajan. Ainakin tutustuu helposti uusiin ihmisiin!

Olen ollut Launcestonissa vasta neljä päivää, mutta onnistunut rakastumaan tähän kaupunkiin jo nyt. Olen iloinen, että päätin valita vaihtokohteekseni pienen kaupungin suosittujen suurkaupunkien sijaan. Tänne on helppo kiintyä ja täällä on helppo löytää oma paikkansa - tuntea kuuluvansa yhteisöön. Kaupunki itsessään on sopivan kokoinen, kotoisa ja kaunis. Mutta suurimman vaikutuksen minuun ovat kuitenkin tehneet sen asukkaat sekä muut opiskelijat. Täällä kohtaa sellaista ystävällisyyttä, jota ei voi Suomessa kuvitellakaan. Esimerkkinä eilinen lenkkini. Olin lähdössä lenkille, kun törmäsin olohuoneessa erääseen asuntolani opiskelijaan. Tämä toi minulle kartan ja näytti muutaman kivan lenkkipolun kampuksen läheltä. Pysähdyin matkalla ottamaan kuvaa kauniista maisemasta, kun n. 50-vuotias ohikulkeva raksamies pysähtyi kohdalleni neuvomaan reitin paikkaan, josta saisin kuulemma parempia kuvia. Kun jatkoin matkaa kaupunkiin, enkä ollut varma, mihin suuntaan mennä, avuliaat pikkupojat tulivat oma-aloitteisesti neuvomaan minulle reittiä kohti keskustaa, sillä näytin kuulemma eksyneeltä. Saavuttuani takaisin kampukselle siivooja kyseli minulta keittiössä, kuinka lenkkini sujui, missä kävin, juoksenko paljon jne. Kaikki tämä tapahtui vain yhden lenkin aikana. Entä Suomessa? Ei ikinä. Jokainen keskittyy omiin asioihinsa niin tiukasti, ettei edes huomaa muita ihmisiä ympärillään. Toki neuvotaan, jos joku kysyy tietä, lenkkipolkuja tai valokuvauspaikkoja - mutta kukaan ei oma-aloitteisesti ole valmis olemaan ystävällinen. Meidän kulttuurissamme tällaista ihmistä tuijotettaisiin pitkään ja ihmeteltäisiin, mitä taka-ajatuksia hänellä voisi mahdollisesti olla auttamisensa taustalla.

Ihmiset ympärillä luovat loppupeleissä kodin. Ja ihmiset täällä ovat olleet tähän mennessä niin ihania, että maltan tuskin odottaa lukukauden alkua. Nyt meillä on ollut vasta kaksi orientoivaa päivää yliopistolla, mutta olen jo tutustunut moniin opiskelijoihin. Ihmiset tulevat juttelemaan aina, etenkin, jos huomaavat jonkun olevan yksin. Se on mahtavaa. Meillä on täällä kiva neljän vaihtarin "scandinavian group" (suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen), sekä pari saksalaista, jotka laskemme myös mukaan poppooseemme. Huomenna aiomme katsoa tällä porukalla Brasilia-Saksa-matsia yhdessä (alkaa jo klo 06:00 paikallista aikaa) - ehkä jopa yritämme houkutella jalkapallosta piittaamattomia ausseja mukaan kisakatsomoon!

Tasmaniassa kaikki siis erittäin hyvin, catch u later!!

 - Katju

Mikä ihmeen Tasmania?

"Ai sä ootkin menossa Tasmaniaan vaihtoon. Luulin että Australiaan."

Niinpä niin. Tämä on ollut yleinen reaktio, kun olen kertonut vaihtokohteestani. Siksipä ajattelin nyt kertoa vähän ennakkotietojani ja -ajatuksiani tulevasta kotikaupungistani, johon pääsen pian tutustumaan paremmin.

Päädyin hakemaan Australiaan sattumalta. Alunperin suunnittelin hakemista Britteihin, mutta Euroopan vaihtokohteiden haun aukeamista odotellessa päätin hetken mielijohteesta hakea Ausseihin, ihan vain lähinnä testatakseni hakemuksen tekemistä. Australian European Network -vaihtoon valittiin yliopistostamme vain kolme opiskelijaa, joten en uskonut mahdollisuuksiini niin huonolla panostuksella. Siinä hakemusta pari päivää ennen deadlinea raapustellessa kuitenkin löysinkin Aussien vaihtokohteiden opinto-oppaista tosi mielenkiintoisia kursseja, ja päädyinkin tekemään niin hyvän hakemuksen kuin parissa päivässä suinkin pystyin. Helsingin yliopiston AEN-haussa sai valita jopa seitsemän australialaisen yliopiston joukosta kolme mieluisinta kohdetta, joihin tehtiin niiden kurssitarjonnan pohjalta opintosuunnitelmat ja hakemukset. Löysin parinkin yliopiston opinto-oppaista supermielenkiintoisen oppiaineen outdoor education - Tasmania oli toinen näistä.

Olen saanut kuulla paljon kuittailua yliopistovalinnastani. Joillekin Tasmania on tuttu vain sarjakuvista, toiset eivät laske sitä lainkaan osaksi Australiaa ja joku ei ole koskaan moisesta paikasta kuullutkaan. Jotkut ovat naureskelleet, että siinä missä aussit merkitsevät muille Sydneytä, Melbournea ja Brisbanea, niin tottakai tämän pikkukaupungin tytön on suunnattava Australian syrjäisimpään ja eksoottisimpaan kolkkaan, pieneen kaupunkiin luonnonpuiston ja erämaan valtaamalle saarelle. Myönnettäköön, että spekuloinneilla voi olla jotain perää. Olihan toinenkin hakukohteeni maailman eristynein kaupunki Perth.

No mutta, mitä tiedän Tasmaniasta näin etukäteen? Listasin muutamia käsityksiäni:

1. Tasmania pähkinänkuoressa

Tasmania on siis saari itäisen Australian etelärannikolla. Koko Tasmanian väkiluku on n. 500 000, mutta Launcestonissa (vaihtokohteessani) asuu n. 103 000 ihmistä - siis suunnilleen kaksinkertainen kotikaupunkiini Saloon nähden. Tasmanian pinta-ala on n. 63 000 km2 - ei se siis mikään ihan pikku saari loppupeleissä olekaan.

2. Uniikki luonto

Australiahan tunnetaan eläimistä ja kasveista, joita ei voi löytää mistään muualta. Tasmaniasta voi löytää sellaisiakin uhanalaisia lajeja, joita ei kasva tai elä edes Australian mantereella. Kuuluisin näistä lienee pussiahma - tuttavallisemmin sarjakuvistakin tuttu Tasmanian tuholainen.




45% Tasmanian pinta-alasta on luonnonpuistoa, asuttamatonta erämaata tai UNESCOn maailmanperintökohdetta. Luonto on käsittääkseni karua, kaunista ja ainutlaatuista.

3. Kesä ei ole ikuista edes Ausseissa

"Pian pääset sinne helteisiin kuuman auringon alle grillaamaan itseäsi", tokaistiin monta kertaa, kun valitin alkukesän ennätyksellisen kylmästä säästä Suomessa. Väärin. Australiassa eletään tällä hetkellä vuoden kylmintä kuukautta. Siellä vuodenajat menevät päinvastoin kuin meillä Suomessa. Lisäksi Tasmania sijaitsee aivan Australian eteläosassa, mikä ei tarkoita eteläisellä pallonpuoliskolla hyvää lämpötiloja ajatellen. Tasmania kuuluukin Suomen tavoin lauhkeaan lämpövyöhykkeeseen, vaikkeivät lämpömittarin lukemat aivan yhtä alas putoakaan.

Tasmanian säädiagrammia tulevalta viikolta

Hulluna auringonpalvojana olen tietyti vähän harmissani tästä, mutta toisaalta, asumaan ja arkea elämään tänne on tultu - ei lomailemaan. Sitä paitsi, olen ehdottomasti enemmän kevät- kuin syksyihminen, joten kolme kevättä putkeen ja jatkuvasti pitenevät ja lämpenevät päivät kelpaavat minulle hyvin!

4. Ystävälliset ihmiset

Australialaissa ihmiset ovat kuulemani ja kokemani mukaan aina aurinkoisia ja ystävällisiä. Tasmanian pääkaupunki Hobart onkin valittu jossain listauksessa maailman toiseksi ystävällisimmäksi kaupungiksi. Tätä odotan kovasti - millaisen vastaanoton mahdan saada? Päteekö ystävällisyys myös näihin "pikkukaupungin" asukkaisiin?

5. Niin monet kysymykset, jotka kaipaavat vielä vastausta

Tietoni Tasmaniasta (ja Ausseista) ovat vielä melko rajalliset. Mitä täällä syödään? Seurataanko täällä futista? Mitä ihmiset harrastavat? Millaisia juhlia vietetään? Millaista opiskelu Tasmanian yliopistossa on? Entäs ne kengurut, koalat, vesinokkaeläimet, tasmanian tuholaiset, eukalyptuspuut? Olen ehkä hieman tarkoituksellakin jättänyt tutustumisen näin etukäteen vähemmälle, jotta voin itse tutustua uuteen kotiini paikan päällä ennakkoluulottomasti. Enempää en siis vielä Tasmaniasta tiedä, mutta palan halusta ottaa selvää!

- Katju

P.S. Sain viimeisteltyä ja julkaistua tämän tekstin vasta juuri Tasmaniaan saavuttuani. Jotain siis tiedänkin jo lisää, mutta ensitunnelmista täällä lisää ensi kerralla!